Kävästiin sitten BH-kokeilemassa Haukiputaalla aivan järkyttävässä helteessä. Paikalla oltiin jonkun verran myöhäsä, kun ajeltiin taas vaihteeksi ihan minne sattuu ennenkuin perille päästiin, mutta päästiinpä kuitenkin ja Sera meni nätisti tarkastuksen läpi.

Arvonnassa onnisti sen verran että päästiin heti ekassa parissa suorittamaan, Sera ensin paikallamakuussa. Hitaasti maahan ja ennakoi ylösnousussa, eipä siitä muuta kommentoitavaa. Sitten päästiin itse tottisohjelman pariin ja alotettiin seuraamiset. Nojoo, läpi ne rämmittiin, mutta kyllä tuo 30asteen helle ehkä hiukan koirassa näkyi. Eli muistutti lähinnä lehmän laahustamista... Täyskäännöksissä ei ollenkaan mukana, eikä meinannut kyllä loppuun asti jaksaa, ei niin millään. Henkilöryhmät ihan ok, tosin toisessa itse sekoilin ja kävelin vaan suoraan läpi.

Liikkeestä istuminen ok, ehkä himpun verran hidas. Maahanmeno myös hitaanpuoleinen, luoksetulo meni vauhdikkaasti, mutta istui vinosti eteen. Elikkä läpi rämmittiin, aika tuskaselle tuntui välillä, mutta silti saa tuohon suoritukseen tyytyväinen olla, kun huomi lämpötilan...

Tuomarin kommeteista mieleen jäi, että toivoisi suoritukseen lisää sähäkkyyttä (sitä ei tosiaan ollut tällä kertaa mukana) ja reippaampaa liikkumista sekä koiralta että ohjaajalta! Paikallaolon maahan käskyssä kumarruin kuulemma itsekin ja henkilöryhmässä annoin merkkejä remmillä. Kehuja tuli seuraamisessa kontaktin sekä oikean paikan säilymisestä koko ajan, kokonaisuudessaan hänen mukaan tasainen ja rauhallinen suoritus.

Neljän hyväksytyn tottis suorituksen jälkeen ajeltiin Kellon liikekeskukseen kaupunkiosuuteen, jossa päästiinkin pian suorittamaan. Eikä siinä mittään, eipä siinä tullut mitään vastaan mihin ei joka päivä törmättäisi. Ainut mikä koko hommassa jännitti, oli yksin jättäminen, kun siinä tuppaa kiljumaan ajankulukseen. Mutta mites kävikään, hiljaahan se siellä makoili, eli näin oli siis kaupunkiosuuskin ongelmitta läpi, ja BH-koulari ansaittu! :-)

Mieltä lämmitti erityisesti tuomarin kommentti sanoessaan että erittäin sosiaalisesti ja rauhallisesti käyttäytyvä koira, empä vielä reilu vuosi sitten olisi uskonut kenenkään suusta tuollaista kuulevani.

Elikkä nappiin meni! Ihan mukava vuoden aloitus.. :)

Paikallamakuu: 10

Seuraaminen: 10

Maahanmeno: 9 Hieman hidas...

Luoksetulo: 5 Ei pysähtynyt, tai no toisella käskyllä kyllä, mutta mutta...

Seisominen: 10

Nouto: 10

Kaukokäskyt: 10

Hyppy: 9 Hidas istuminen, ja tais se jottain siinä kiroillakin.

Yht. 181p. KP, sij. 2 & TK2

Mutta niin, nyt ainakin tuosta eroon päästy, avoimesta siis ja voittajaa kohden vain. Ruutu ja tunnari kuntoon, niin voi ruveta miettimään kokeita. Seuraavana varmaan Bisi käy sitten kokeilemassa Avoa, 10.4. Vöyrillä.

Käväistiin lauantaina Koivulahden kasvihuoneella "kenraaliharkoissa", mukana koko poppoo. Seran kanssa otettiin aivan suoraan autosta koko avoluokan ohjelma, ilman että ehittiin ytään edes lämmitellä. Seuraaminen ok, maahanmeno hidas, luoksetulossa ei pysähtynyt, seisominen ok, sitten nouto ihan kivasti, tosin luovutti vinoon, kaukot hyvät ja hypyssä ei istunut kuin vasta toisella käskyllä. Että hmm...

Bisikin kokeili huvinvuoksi avo-ohjelman läpi ilman kaukoja ja olikin ihan kivasti mukana, ottaen huomioon että viimeksi reilu puoli vuotta sitten tehty yhtään mitään tokoon viittavaan sen kanssa. Seuraaminen ei paha, maahanmeno suht hidas, luoksetulo ihan kiva, seisominen ok, noutokin onnistui ja avo-hyppyä kokeiltiin ekaa kertaa ilman ongelmia.

Kaapopaapokin kävi ihmettelemässä menoa hallissa, joka olikin kyllä hirmu jännää...

Mini-Miitta eli virallisesti Red Label's Madame Madventure oli hirrmu taitava kääpiö. Tykkään! ;)

Mukana menossa myös Dina:

Ryhdikäs Sisu-miäs:

..sekä Olavi.

Vielä ennen kuin lähettiin takasin kotia kohti ajelemaan, otin Seran kanssa lyhyesti muutaman luoksetulon takapalkalla, ja meni aivan täydellisesti! Samaten hyppyä junnattiin pari kertaa, kyllä sekin siitä rupesi luistamaan. Ilman ääntä jopa.

Huomenna sitten näytönpaikka, jospas se viimonen ykkönen irtoaisi. Koepaikka vaihtunut johonkin ratsastusmaneesiin, että vähän jännittää onko paskakikkareet mielenkiintoisempia kuin hommien teko...

Lindalta palattu, Oulussa vietetty viikko ja tällä hetkellä ihan kotona täälä korvessa. Seran kanssa treenit sujuneet oikein mukavasti, ihan kaikin osin ja puolin. Ääntely tulee mukaan lelun kanssa, että ollaan otettu erikseen lelun kanssa sellaisia lyhkäsiä pätkiä kaikenlaista, lähinnä vähän vauhtia hakiaksemme ja sitten namien kanssa liikkeitä kokonaisina ja osina, sekä kokeenomaisesti suuremmalla loppupalkalla. Ja kaikki sujuu mainiosti. Kokeeseenkin ollaan nyt ilmottauduttu, 14.3 Mustasaaressa, ja odotukset korkealla, jospas se vika ykkönen sieltä irtoaisi. Agilitytreeneihinkin päästään nyt, ensi maanantaina eka kerta OKK:n hallissa Virpiniemessä.

Lauantaina siis tultiin Oulusta junalla Oravaisiin, ja Kaapopaapoon olen yrittänyt tehdä lähemmin tuttavuutta. Yhteenvetona voisi sanoa että erittäin energinen ja nopea oppimaan, kärsivällisyyttä ei nimeksikään, mutta intoa senkin eestä. Lihapullat on pahoja, omat kuivat raksut kaikkein parhaita. Täysin korvessa kasvanut, eli jos hyvällä tuurilla lenkillä tulee yksikin ihminen vastaan, on se aivan ylijännää ja kaikkea. Ei ryntäile niinkään kaikkien luokse, vaan on vaan niin ihmeissään. Muille koirille huudetaan minkä pienestä koirasta lähtee. Ja ikää tuli siis sunnuntaina vuosi täyteen.

Suuri työhän tuossa otuksessa on, mutta ei se kyllä mikään pöljempi tapaus ole. Tässä parin päivän aikana opeteltu ruudun alkeita (aivan huisin hauskaa!!), pitämään kapulaa suussa, perus sivulletuloja ja ihan luoksetuloa tuolla ulkomaailmassa.

Maanantai iltana oltiin WOFF:in vuosikokouksessa, jossa jaettiin myös Vuoden Koira palkinnot 2009. Bisi palkittiin Vuoden Alo-koirana, sekä vuoden mölli alo-koirana. Sera taas vuoden Avo-koirana, sekä vuoden mölli avo-koirana. Palkinnoiksi saimma neljä kappaletta komiasti brodeerattuja pyyhkeitä, sekä 80€ arvosta lahjakortteja Musti&Mirriin. Kiitokset WOFFille! 

Tänään aamusta koitin vielä koittaa käydä vähän kuvailemassa nuita poroja kaksistaan, mutta eipä kovin hääppösiä kuvia tullut, vaikka ilma oli mitä mahtavin. Vaasassakin tuli poikettua, missäpä muuallakaan kuin Musti&Mirrissä, mukaan tarttui luita, uusi patukka, narupallo ja jottain nameja, vjäljelle jäi vielä 60eukkoa tuhlattavaksi, kun vain keksisi että mihin... 

Tässä nyt paremman tekemisen puutteessa voisin koittaa vähän näpytellä kuluneen viikon tapahtumista.

Elikkäs sunnuntaina käytiin kasvattajatädillä ihmettelemässä ja hiukan treenaamassa, mukana menossa oli myös Alma-sisko. Kunnon treenipaikkaa ei oikein löytynyt, joten jotain sählättiin vain yhdellä tienpätkällä ja mitäpä tuosta voisi sanoa.. Seralla on intoa ja tarmoa kuin pienessä kylässä, mutta silti treeneistä jää aina vähän puolihuolimaton maku suuhun, en tiiä sitten, että kait sitä pitäis ruveta vähän nuita treenejä jollain lailla suunnittelemaankin.

Suurimman ongelman nimi on ääntely. Siinä missä Seralle tullut syksystä hirmusti lisää ruutia ja jonkinlaista tekemisen riemua, niin mukaan on tullut myös vaikeukset pysyä nahoissaan. Tai siis kyllähän se nahoissaan pysyy, mutta ei täysin kasassa. Eli aina liikkeelle lähdettäessä, tai ylipäätään aina sopivissa tilanteissa kuuluu kiljahduksia, ärinöitä, ynnä muita mölinöitä. Myös takista näykkäily ois hirmuisan mukavaa touhua itsensä purkamiseen erityisesti seuraamisessa. Ennenhän tätä mölinöintiä esiintyi ainoastaan kun rupesi hermot palamaan kaukoissa.

Mutta niin, otettiin seuraamisia ja liikkeestä istumista, muutama luoksari ilman pysäytystä, eikä näissä mitään valittamista. Noutoa otettiin ensimmäistä kertaa varmaan pariin kolmeen kuukauteen, eikä siinäkään muuta vikaa kuin se lähtö kiljahus...

Perään vielä kuvat siskoksista, muutamaa kuvautta vajaan kahden vuoden ikäisinä.

Alma

Nita

Sera